Bergamotin historia

Bergamotti tunnetaan eteerisenä öljyjä ja Earl Grey -teen tärkeimpänä ainesosana. Bergamottia on kuitenkin käytetty jo tuhansien vuosien ajan. Muinaisesta Aasiasta nykyajan aromaterapiaan, tulet yllättymään lukiessasi, kuinka bergamotti on yleistynyt ja kuinka monta erilaista käyttötapaa sillä historian aikana on ollut!

Mikä on bergamotti?

Yleensä kun ihmiset ajattelevat bergamottia, heidän mieleensä tulee Italiassa kasvavat bergamottipuut. Olemassa on kaksi erilaista bergamottia: yksi on sitruspuu ja toinen on Pohjois-Amerikassa kasvava yrtti. Sitruspuu on tieteelliseltä nimeltään Citrus bergamia. Kyseessä on pieni puu, joka kukkii vain talvisin. Bergamottipuu tuottaa tietyntyyppisiä sitrushedelmiä, jotka ovat suunnilleen appelsiinin kokoisia, väriltään muistuttavat kypsää sitruunaa ja ovat usein päärynän muotoisia (2). Jotkut ovat olettaneet, että tämäntyyppinen bergamotti on sitruunan ja limetin hybridi, kun taas toiset uskovat, että bergamotti on sitruunan ja greipin hybridiristeys (2).

Sitä vastoin Amerikassa löydetty bergamottiyrtti, Monarda fistulosa tai Monarda didyma, on eräs minttuperheeseen kuuluva luonnonkasvilaji (4). Bergamottiyrtti, jota kutsutaan myös "villiksi bergamotiksi" tai preeriavärimintuksi, kasvaa koko Pohjois-Amerikan mantereella. Tämän preeriavärimintun kukat ovat pinkkejä. Vaikka tämä kasvi ei tuota hedelmää, se houkuttelee kolibreita ja mehiläisiä puoleensa (4). Nämä kaksi bergamottia jakavat nimen, mutta ovat hyvin erilaisia kasveja. Siksi niiden kemialliset koostumukset ovat hyvin erilaisia. Sitrusbergamotti koostuu neoeriositriinistä, naringiinista, posseritiinista ja mitrosiinista (3). Sitä vastoin preeriaväriminttu koostuu p-symeenistä, tymolista, a-pineenistä, b-pineenistä ja sitronellyyliasetaatista (7). Vaikka nämä erilaiset koostumukset ovat tuottaneet ainutlaatuisia tuloksia, historia on osoittanut, että molemmat bergamotin tyypit ovat olleet hyödyllisiä kautta aikojen.

Bergamotti historiallisesti

Bergamotin sitruspuun uskotaan olevan peräisin Kaakkois-Aasiasta, josta kaikki muutkin sitruspuut ovat alun perin peräisin. Uskotaan, että bergamotti tuotiin Aasiasta silkkitietä pitkin Persiaan (7). Persiasta bergamotti kulkeutui Välimeren maihin, kuten esimerkiksi Kreikkaan. Tästä ei ole tarkkaa päivämäärää, mutta on todennäköistä, että bergamotti tuli Persiaan jonkin aikaa ennen ensimmäistä vuosisataa eaa (7). Ajan myötä bergamottipuita tuotiin Marokkoon, Ranskaan, Turkkiin, Tunisiaan, Algeriaan ja Italiaan. Tuntemamme sitrusbergamotin nykyaikainen versio risteytettiin Italiassa puutarhaviljelijöiden toimesta. Tämän uskotaan tapahtuneen noin vuonna 1000 jKr (8). Kun eurooppalaiset tulivat Etelä-Amerikkaan, jotkut heistä veivät mukanaan bergamottipuita Argentiinaan ja Brasiliaan, missä ne kasvavat vielä tänäkin päivänä (7).

Bergamotti: Mitä nimi tarkoittaa?

Bergamotilla on yhteyksiä kahteen eri alkuperään. Eräään tarinan mukaan bergamotin nimi on johdettu italialaisen Bergamosta, joka oli kuuluisa bergamottitarhoistaan. Toinen tarina kertoo, että nimi bergamotti on itse asiassa johdettu "bey armutista", joka on "prinssin päärynä" turkiksi. (1). Preeriaväriminttu taas on nimetty espanjalaisen lääkärin ja kasvitieteilijän Nicolas Monardesin mukaan, joka kirjoitti ensimmäisen kirjan, jossa mainitaan tämä kasvi (6).

Sitrusbergamottia, bergamottiyrttiä (preeriaväriminttua) ja bergamottiöljyä on käytetty aiemmin teen, lääkkeiden ja jopa kauneustuotteiden valmistukseen. Sekä sitrushedelmällä että preeriavärimintulla oli kuitenkin myös useita erilaisia ​kulttuurisia ja käytännöllisiä käyttötarkoituksia, jotka tekivät niistä arvokkaita eri yhteiskunnissa kautta aikojen. Jatka lukemista niin saat tietää, miten bergamottia ja bergamottiöljyä on käytetty aikojen kuluessa.

Bergamotti juomana ja ruokana

Nyky-yhteiskunnassa yksi bergamottiin liittyvistä tunnetuimmista asioista on se, että se on yksi Earl Grey- ja Lady Gray -teen tärkeimmistä ainesosista. Useimpien historiallisten kertomusten mukaan Earl of Grey toi ensimmäisenä Earl Grey -teen länsimaailmaan. Tämä tapahtui 1700-luvun lopulla sen jälkeen, kun kiinalainen aatelinen esitteli hänelle teetä (7). Mielenkiintoista on se, että muiden kertomusten mukaan bergamotti tuli Pohjois-Eurooppaan Italiasta, jossa yksittäiset Italian kaupungit viljelivät bergamottilehtoja käydäkseen kauppaa matkustavien kauppiaiden kanssa (1). Joka tapauksessa bergamottiteetä on ollut Kiinassa muinaisista ajoista lähtien, ja se tuotiin Eurooppaan vasta viktoriaanisella aikakaudella. ​ Tämän lisäksi persialaisesta teestä on bergamottiöljystä valmistettu muunnos, joka on ollut Lähi-idässä ensimmäisestä vuosisadasta jKr. (7)! ​

Vaikka sitrusbergamottia käytetään usein teenä, ihmiset eivät yleensä syö sitä, koska sen makua pidetään liian kitkeränä. Turkkilaiset ja kreikkalaiset ovat kuitenkin käyttäneet bergamottia mausteena vuosisatojen ajan. ​ Eräs erityinen bergamotista valmistettu ruokalaji on turkkilainen marmeladi, joka on ollut ylellisyystuote Turkissa vuosisatojen ajan. Sen lisäksi eurooppalaiset käyttivät usein bergamottia mausteena makeisissa 1800- ja 1900-luvun alussa (2).

Ennen eurooppalaisten saapumista monet Amerikan alkuperäisheimot tekivät preeriavärimintusta teetä. Oswego-heimo oli erityisen tunnettu preeriaväriminttuteestä; yksi tämän kasvin yleisimmistä lempinimistä onkin Oswego-tee (4). Historiallisten kertomusten mukaan preeriavärimintusta valmistettu tee on antanut yrtille nimensä, sillä tällä teellä on raportoitu olevan mausteinen, sitrusmainen maku.

Bergamottiteestä tuli suosittu myös siirtomaa-Amerikassa vapaussodan aikana. ​ Bostonin teekutsujen jälkeen monet amerikkalaiset alkoivat valmistaa preeriaväriminttuteetä korvatakseen brittiläisen teen, jota he kieltäytyivät juomasta (6). Toisin kuin sitrusbergamotti, intiaanit söivät preeriaväriminttua usein aterioiden yhteydessä tai yksin (4).

Bergamotti lääketieteessä

Sen lisäksi, että bergamottia nautittiin teenä, monet eri kulttuurit käyttivät bergamottia lääketieteellisiin tarkoituksiin. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä bergamottiöljyä käytettiin auttamaan ruoansulatusjärjestelmää, lievittämään lihaskipuja, nuorentamaan ihoa ja estämään bakteereiden kasvua (7). Muinaisessa Intiassa ayurveda-lääkärit käyttivät myös bergamottiöljyä edistämään ihon terveyttä ja auttamaan ruoansulatusjärjestelmää. Yhdysvaltojen alkuperäisheimot käyttivät myös bergamottia antiseptisenä ja antibakteerisena aineena jsekä kuumeen laskemiseen. Uskotaan, että bergamottiöljyä käytettiin myös ayurveda-lääketieteessä psyykkisten häiriöiden, kuten ahdistuneisuuden ja masennuksen, hoitoon (10).

Muinaisessa Persiassa ja Kreikassa ihmiset polttivat bergamottia suitsukkeissa hengitystieongelmien hoitoon (7). Ottomaanien valtakunnan nousun jälkeen bergamotin käyttö hengityselinten sairauksien hoitoon yleistyi myös Turkissa. ​ Italialaiset joivat usein bergamottimehua päästäkseen eroon madoista, hoitaakseen malariaa ja auttaakseen alentamaan kuumetta. Italialaiset käyttäisivät bergamottiöljyä myös antiseptisenä aineena haavojen hoitoon ja infektioiden estämisessä (8).

Pohjois-Amerikassa intiaaniheimot joivat preeriavärimintusta valmistettua teetä sen hyödyllisten ominaisuuksien ja miellyttävän maun vuoksi. Teenä he käyttivät bergamottia suun tai kurkun infektioiden, ientulehduksen ja ruoansulatuskanavan ongelmien hoitoon. Mielenkiintoista on, että vaikka preeriaväriminttu on täysin erilainen kuin sitrusbergamotti, molempia kasveja on käytetty antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi (4). Monet heimot ymmärsivät myös, että preeriaväriminttua voidaan käyttää infektioiden tai avohaavojen hoitoon, joten he tekivät tahnaa bergamotin avulla. Tämän lisäksi preeriaväriminttua käytettiin ehkäisemään suun infektioita, joten preeriaväriminttuoli yksi ensimmäisistä suuvesiainesosista (4).

Bergamotti kauneudenhoidossa

Sen lisäksi, että bergamotti on kuuluisa Earl Grey -teen pääainesosa, sitä käytetään paljon myös hajuvesissä, partavesissä ja muissa kauneudenhoitotuotteissa. Vähemmän tunnettua on se, että bergamottia on ollut henkilökohtaisissa hygieniatuotteissa eri puolilla maailmaa tuhansien vuosien ajan. Muinaisessa Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa bergamottiöljy on hyvin suosittua rikkaiden ja vaikutusvaltaisten parissa. Sekä miehet että naiset taputtelivat bergamottiöljyä vartalolleen ja vaatteilleen tuoksuakseen hyvältä (8). Bergamottia käytettiin myös hajuvetenä muinaisessa Persiassa, Antiikin kreikassa ja ottomanien valtakunnassa. Näissä muinaisissa yhteiskunnissa bergamotti oli niin kallista, että vain kuninkaallisilla ja erittäin rikkailla oli varaa siihen (7).

Roomalaiset ja arvostivat bergamottiöljyä suuresti sen miellyttävän aromin vuoksi. Aromi kätki myös alleen epätoivottuja kehonhajuja (10). Vuonna 1686 ranskalainen Francis Procopius tutustui bergamottiöljyyn vieraillessaan Sisiliassa (8). Procopius toi osan bergamottiöljystä – jota usein kutsutaan bergamottivedeksi – takaisin Ranskaan mukanaan, ja eurooppalaiset alkoivat käyttää sitä erilaisissa hajuvesissä. (8). Mielenkiintoista on, että bergamotin tuoksu tekee siitä arvokkaan hajuvedessä, mutta se on myös syy, miksi monet ihmiset eivät syö sitä hedelmänä - se maistuu hajuvedeltä. (8). Vuonna 1709 miehille kehitettiin eräänlainen vartalotuoksu, jonka pääainesosana oli bergamottiöljy. Tätä hajustetta alettiin kutsua kölnivedeksi ja se oli ensimmäinen miesten cologne maailmassa (8). Ilman bergamottia miesten cologneja ei olisi tänä päivänä olemassa!

Hajuvesien ja colognejen ohella eri yhteisöt käyttivät bergamottiöljyä deodoranttina. Koska he ajattelivat, että bergamotilla on antiseptisiä ja antibakteerisia ominaisuuksia, he levittivät sitä kehon alueille, kuten kainaloihin vähentämään bakteerien hajua. Vaikka ihmiset muinaisessa Kiinassa, Kreikassa ja Turkissa eivät ehkä ymmärtäneet bergamotin tieteellisiä ominaisuuksia, he varmasti huomasivat, että bergamotin levittäminen tietyille kehonkohdille vähensi epätoivottujen hajujen määrää. Bergamotti oli siis maailman ensimmäinen deodorantti (8).

Vaikka sitrusbergamotti oli ensimmäinen kahdesta bergamottilajista, jota Euroopassa alettiin käyttää henkilökohtaisen hygieninan hoidossa, luonnonvaraista preeriaväriminttua on käytetty myös kauneustuotteena vuosisatojen ajan. Kuten sitrusbergamottia, myös preeriaväriminttua käytettiin usein hajuvetenä, ja ihmiset hieroivat silputtuja bergamotinlehtiä vaatteisiinsa tai ihoonsa saadakseen itseensä paremman tuoksun (4).

Pohjois-Amerikassa bergamottia käytettiin myös eräänlaisena hiusvoiteena ja ihmiset pistivät silputtuja lehtiä hiuksiinsa antamaan niille miellyttävän sitrusmaisen tuoksun. Cheyenne-heimon tiedettiin jopa solmivan bergamottia hevostensa harjaan ja häntään saadakseen myös ne tuoksumaan paremmilta (4)! Kun bergamotti tuotiin Eurooppaan, siitä tuli nopeasti suosittu lisä eliittien hiusvoiteisiin ja hajuvesivalmistajien ainesosiin (5).

Bergamotti kulttuurissa

Sen lisäksi, että sitrusbergamottia käytettiin lääkkeinä tai kauneustuotteena, sillä oli myös uskonnollinen tai henkinen merkitys monissa muinaisissa kulttuureissa. Sekä muinaisessa Kiinassa että muinaisessa Intiassa uskottiin, että bergamottiöljyllä oli monia parantavia ominaisuuksia, koska se pystyi auttamaan palauttamaan energian virtauksen koko kehoon. (5). Nämä yhteisöt käyttivät bergamottia puhdistusrituaaleissa pitääkseen ihmisen henkisesti ja fyysisesti terveenä.

Pohjois-Amerikassa preeriavärimintun uskottiin auttavan henkisessä ja fyysisessä parantumisessa. Yhdysvaltojen alkuperäisväestö käytti bergamottiteetä puhdistusrituaaleissa ja hikimajoissa auttamaan kehoa huuhtelemaan negatiivisia energioita ja auttamaan palauttamaan sen harmoniseen tilaan. Sen lisäksi jotkut heimot uskoivat, että preeriavärimintun kantaminen ihmisen päällä tai kotona voi tuoda jollekin onnea ja menestystä, ja heidän tiedettiin kantavan bergamottia lääkepusseissaan (4).

Bergamotti kaupankäynnissä

Bergamotilla on ollut merkittävä rooli myös kaupankäynnissä. Erityisesti sitrusbergamotti oli vanhassa maailmassa arvostettu hyödyke. Kuten aiemmin mainittiin, sitrusbergamotti tuotiin alun perin Kaakkois-Aasiasta Silkkitietä pitkin (7). Koska Silkkitie oli suurin kauppareitti Aasiasta Kreikkaan ja Lähi-itään, tämä kuvastaa bergamotin suurta arvoa muinaisille kauppiaille. On erittäin todennäköistä, että sitrusbergamotti tuotiin myös muihin maihin, joista sitä tällä hetkellä löytyy, samalla tavalla.

1700-luvun alusta alkaen bergamotista tuli arvostettu hyödyke Euroopassa, ja sitä kasvatettiin pääasiassa Italiassa (10). Tämän seurauksena bergamottitarhoja syntyi eri alueilla Italiassa, ja bergamotin viljelystä tuli Italian talouden tärkein tekijä 200 vuodeksi (10). Toisen maailmansodan aikana Italia kieltäytyi kuitenkin viemästä bergamottituotteita liittoutuneelle. Tämän seurauksena Brasilian ja Meksikon bergamottituotteita myyvien yritysten suosio kasvoi (7). Tämän ansiosta Latinalaisen Amerikan maat pystyivät kehittämään valtavan talouden bergamotin ympärille ja Italia menetti monopolinsa tähän luonnonvaraan nykyaikaisilla globaaleilla markkinoilla.

Bergamotti politiikassa

Uskonnon ja kaupan ohella bergamotiin liittyvä kulttuurinen merkitys oli poliittinen työkalu. Aiemmin mainittiin, että bergamotin toi Eurooppaan Earl of Gray, jolle kiinalainen aatelinen lahjoitti näytteen bergamottia. Joissakin asiakirjoissa kerrotaan, että Earl of Gray toi parlamentille lakiesityksen, jossa bergamottipohjaisen teen käyttöä kannustetaan Englannin ja Kiinan välisiin diplomaattisuhteisiin (5). Tällä tavoin bergamotista tuli diplomaattinen työkalu näille kahdelle maalle.

Meren toisella puolella preeriaväriminttu sai poliittisen merkityksen vapaussodan aikana (6). Kun amerikkalaiset alkoivat käyttää bergamottia brittiläisen teen korvikkeena, he pohjimmiltaan tekivät siitä välineen kapinassaan Britanniaa vastaan. Mielenkiintoista on, että tässä tilanteessa bergamottia käytettiin tukemaan poliittista uhmaa poliittisen harmonian sijaan.

Bergamotti puutarhanhoidossa

Ennen kuin sitrusbergamottia käytettiin teessä ja kauneudenhoitotuotteissa Euroopassa, se tunnettiin enimmäkseen koristepuuna Italian eliitin puutarhoissa. Sen lisäksi, että he pitivät kasvia esteettisesti miellyttävänä, se oli myös arvokas, koska se oli yksi harvoista puista, jotka tuottivat hedelmää talvella (8). Ei tiedetä, milloin bergamottipuita alettiin ensimmäisen kerran sisällyttää Italian puutarhoihin, mutta ensimmäiset eurooppalaiset tiedot, joissa mainitaan sitrusbergamotti, ovat peräisin vuodelta 1646, joten se oli varmasti jonkin aikaa ennen sitä (8). Persialaisten ja turkkilaisten uskotaan samalla tavalla arvostaneen sitrusbergamottia. Bergamotilla oli niin suuri arvo Turkin eliitin keskuudessa, että sitä kutsuttiin prinssin päärynäksi ja sitä löytyi vain Ottomaanien valtakunnan hienoimmista puutarhoista (1).

Kun bergamotti tuli suositummaksi muissa Euroopan maissa, ei ollut harvinaista löytää bergamottipuita Englannin puistoista tai Espanjan kuninkaallisista puutarhoista (8). Kun eurooppalainen eliitti alkoi perustaa kotitiloja Amerikkaan, he toivat mukanaan bergamottipuita kaunistamaan puutarhojaan talvikuukausina. ​ Samoin preeriaväriminttua pidettiin eksoottisena sen jälkeen, kun siirtolaiset tulivat Amerikkaan (4). Tämän seurauksena preeriavärimintusta tuli nopeasti osa myös eurooppalaisia puutarhoja. Itse asiassa preeriaväriminttu oli ensimmäinen kanadalainen yrtti Ontariossa, joka tuotiin eurooppalaiseen puutarhaviljelyyn (4).

Young Linving ja bergamotti

Bergamottiöljyn sitrustuoksu tekee siitä loistavan lisän aamurutiinisi ja piristää kotitöitä. Hedelmän kelta-vihreä kuori kylmäpuristetaan, jotta siitä saataisiin puhdasta eteeristä öljyä. ​ Vaikka bergamotin tuoksu on ensisijaisesti hapokas ja kohottava, siinä on myös makeita ja rentouttavia ihoa puhdistavia ominaisuuksia. Sen elegantti tuoksu tekee siitä suositun aineosan ylellisiin hajuvesiin, shampoihin, saippuoihin ja puhdistusaineisiin. Bergamotti voi aiheuttaa valoherkkyyttä, joten vältä sen levittämistä, jos aiot viettää aikaa auringossa. ​

Käytettiinpä bergamottia sitten sodassa tai kauneudenhoidossa, sillä on ehdottomasti värikäs historia. Mitäköhän muita käyttötapoja tälle kasville löytyy ajan myötä?

Teepuuöljyn
historia

Laventeliöljyn
historia

Piparminttuöljyn
historia